Op-Ed: Puuttuva rauhansopimus Susyan arabikylän kohtalona

Israelin korkein oikeus näytti viime torstaina [16.7.2015] vihreää valoa noin 80 laittoman rakennelman purkamiselle Susyan (Arabic: سوسية‎, Hebrew: סוּסְיָא) arabikylässä. Susya sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Be´er Shevasta Hebronin suuntaan Juudeassa Israelin hallitsemalla nk alue C:llä. Susyan kylällä on itse asiassa kolme merkitystä: ensinnäkin se on muinainen juutalaiskylä, toiseksi sen väitetään olevan 1830-luvulla perustettu arabikylä ja kolmanneksi arabiasutuksen vieressä on v. 1983 perustettu juutalaisasutus (-setlementti).

Arutz Sheva uutisportaalin mukaan Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedottaja John Kirby välitti jyrkän, ennaltalaaditun, lausunnon vaatien Israelia jättämään purkupäätöksen toteuttamatta pitäen sitä vahingollisena, provokatiivisena ja rauhanratkaisun ilmapiiriä huonontavana.

Kirbyn huolen kohteena oleva laiton arabiasutus on syntynyt vuonna 1983 perustetun juutalaiskylän läheisyyteen muinaisen (temppeliperiodin, n. 2000 vuotta sitten) Susyan juutalaiskylän arkeologisille raunioille. USAn asennetta voi pitää siinä mielessä tekopyhänä, että maa on kuvannut Juudeaan ja Samariaan pystytettyjä israelilaisasutuksia laittomina ja vaatinut näiden purkamista vaikka mm vuoden 2012 Levy Raportti toteaa juutalaisten läsnäolon alueella olevan kansainvälisen oikeuden mukaista. Edelleen Oslon sopimus jakoi Israelin v. 1967 haltuunsa ottaman ns Länsirannan alueen A, B js C –osiin, joista A ja B alueiden siviilihallinnosta vastaa Palestiinalaishallinto kun taas alue C:stä, jolla Susya siis sijaitsee, vastaa Israel – ainakin niin kauan jos ja kun osapuolet yhteisellä sopimuksella toisin päättävät.

Vaikka arabiasukkaat ovat väittäneet omaavansa historiallisia yhteyksiä alueeseensa, niin esimerkiksi Tzviki Bar-Hai, Har Hevronin aluevaltuuton johtaja, kertoi Arutz Shevalle v. 2013 että arabien esiintyminen Susyassa on hyvinkin tuore ilmiö. Hänen mukaansa v. 1969 rakennetun synagoogan läheisyydessä ei asunut yhtään palestiinalaista ja tilanne oli sama hänen aloittaessaan arkeologiset kaivaukset v. 1983. Vasta vuonna 1986 alkoi läheisestä Yettan arabikaupungista vierailla joinakin öinä sikäläisiä maanviljelijöitä.

Tri Seth J. Frantzman, puolestaan kävi läpi Israelin valtionarkistot, Hebrew yliopiston ja kansalliskirjaston kartta-arkistot tutkiessaan arabikylien kehitystä parin viime vuosisadan ajalta. Tri. Frantzman ei löytänyt ainuttakaan kylää tai asutusta Susyasta. Edelleen Ben Gurion yliopiston arkistoissa ottomaanien ja brittimandaatin ajoilta mitään asutusta ei Susyassa ollut. Myös Palestine Exploration Fund teki laajan tutkimuksen ajalta 1871-77 löytämättä mitään asutusta Susyasta; vain muinaisen Susyan temppelirauniot löytyivät.

Susyan tapaus on tyypillinen esimerkki arabiasutuksen ongelmista niin Juudeassa ja Samariassa kuin beduiinien osalta Negevissäkin. Arabit eivät – valtion auktoriteetin kieltäessään – hae kylilleen rakennuslupia, ne rakennetaan valtion maille ja jopa luonnonsuojelualueilla tahi Israelin armeijan harjoitusalueille. Edelleen nämä asutukset eivät liity mihinkään jätehuoltojärjestelmään jolloin laittomat asutukset aiheuttavat ympäristötuhoja. Merkittävää on myös se, että useita satoja laittomia Juudean ja Samarian rakennushankkeita on tuettu EU:n varoin joilloin EU itse asiassa rikkoo Oslo II sopimuksen ehtoja.

Susya on mielestäni myös esimerkki ongelmista jotka johtuvat siitä ettei pysyvää rauhansopimusta lähi-idän konfliktiin ole saatu aikaan. Laillisuuskysymykset mm arabiasutuksen osalta ovat selkeät esimerkiksi vuoden 1967 tukitaukolinjan sisällä sijaitsevalla Negevin alueella kuin sen ulkopuolisilla A, B ja C alueilla Samariassa ja Juudeassa missä erilaiset osin ristiriitaiset siviililait ja sotilashallinnon säännökset paremman puutteessa vallitsevat.