Op-Ed: Brittivasemmisto antisemitismin kimpussa

“Seventy-one years ago the Nazi regime was stopped, but the antisemitism and the lies didn’t die with Hitler in the bunker in Berlin.” (Benjamin Netanyahu, on Holocaust Remembrance Day 5/5/2016)

Britannian Labour puolue on erottanut 50 jäsentään kahden viime kuukauden aikana näiden antisemitismin ja rasismin takia Telegraph lehden mukaan. Merkittävimpiä huhtikuun lopun [2016] erotettuja vasemmistopoliitikkoja ovat Lontoon entinen pormestari Ken Livingstone ja parlamenttiedustaja Naz Shah. Livingstone oli pitänyt Hitleriä -30 -luvun sionistina ja pakistanilaisalkuperää oleva Labor edustaja Shah puolestaan aiemmin ehdotti, että Israel-Palestiina konfliktin ratkaisemiseksi juutalaiset tulisi uudelleensijoittaa Yhdysvaltoihin.

Helmikuussa 2016 Labor käynnisti selvityksen koskien Oxford University Labour Club –osastoaan ja maaliskuussa erotti muutamia sen edustajia ja aktivisteja antisemitismin takia.

Lucy Powell, varjo-opetusministeri, sanoi Vappuna Labour puolueella olevan ongelma antisemitusmin kanssa; seuraavana päivänä puoluejohtaja Jeremy Corbyn puolestaan totesi, ettei antisemitismi ole kovin suuri ongelma vaan pienen äänekkään vähemmistön aikaansaannosta. [Lähteet: Politico ja BICOM ]

Asiaa voi myös hieman suhteuttaa siihen, että huhtikuussa 2015, a Pew’n julkaisema luotettavana pidetty tutkimus päätyi vain 7% briteistä suhtautuvan kielteisesti juutalaisiin. kun taas 19 % briteistä suhtautui kielteisesti muslimeihin ja 37% romaneihin.

Saksassa vasemmiston antisemitismi kärjistyi viime vapunpäivän mielenosoituksissa erityisesti Berliinissä. Anti-Israel boikottikampanja – BDS liike – koordinoi tällöin toimintansa muiden anti-Israel liikkeiden – kuten F.O.R. Palestine ( “For One State and Return in Palestine) – kanssa kaapatakseen Vappudemonstraation antisemitismin levittämiseen. Mainitut ryhmät onnistuivat saamaan järjestelykomitean enemmistön taakseen ja tämä johti Saksan radikaalia vasemmistoa edustavan “Ecological Left” jäämiseen tapahtuman ulkopuolelle. Antisemitisten ryhmien valtaannousun voimaa Saksan vasenmistossa kuvaa myös se, että Jutta Ditfurth, Saksan vihreän puolueen perustajia, jäi viime viikolla liki ainoaksi Saksan vasemmistoa valtaavan antisemitismin kritisoijaksi ja on joutunut sosiaalisessa mediassa nyt täysin alakynteen näkemyksineen. [Lähde ja lisää: Jüdische Algemine ]

Ranskassa antisemitismi on liitetty poliittiseen oikeistoon ainakin Dreyfus oikeudenkäynnistä lukien [1894] jolloin Dreyfusia vastustivat erityisesti konservatiiviset fanaattiset katoliset kun taas juutalaiskapteenia puolustivat sekulaarit liberaalit. Sittemmin ranskalainen antisemitismi liittyi oikeistolaiseen nationalismiin ja fanaattiseen anti-bolshevismiin. Nykyisin islamofobia on korvannut antisemitismin Ranskan äärioikeiston piirissä jolloin antisemitismi Ranskan vasemmistossa puolestaan on saanut lisää elintilaa. Yleisemminkin Israelin asema oikeistopiireissä on vahvistunut ja maata pidetäänkin “Juutalais-kristillisen” sivilisaation linnakkeena Islamin vastaisessa sodassa. Oikeiston voisikin länsimaissa tulkita vaihtaneen kohdettaan antisemitismistä antijihadismiin.

Israelin perustamisesta lukien [1948] Neuvostoliitto ja yleisesti vasemmistolaiset olivat hyvinkin suosiollisia Israelia kohtaan, samoin Israelissakin vasemmisto-sionistit johtivat maan politiikkaa. Kuuden päivän sodan jälkeen kansainvälisen vasemmiston asenne alkoi muuttua ja Israelin vasemmistonkin menetettyä valta-asemansa maa liitettiin kasvavasti miehitykseen, kolonialismiin, militarismiin ja vähemmistöjen syrjintään eli käsitteisiin joita vasemmisto yleisesti lännessä on vastustanut.

Osa antisemitismiin liittyvää kokonaisuutta on käsitemäärittely koskien antisemitismin, antisionismin ja Israel –kritiikin rajapintoja. Israelin politiikkaa vastustavat tahot saattavat tulkita sionismin nationalistiseksi liikkeeksi ja tällöin antisionismi helposti voi ’lipsahtaa’ antisemitismiksi.

Sionismi on pohjimmiltaan näkemys siitä, että juutalaisilla tulisi olla kotimaa Lähi-idässä; nyt tämä on fait accompli joten antisionismiksi voi katsoa tämän tapahtuneen tosiasian kieltämisen tai sen muuttaminen. Vasemmistolainen sionismi (Labor Zionism) oli vallitseva Israelissa itsenäistymisestä aina 1970-luvulle saakka jonka jälkeen judaismia lähellä oleva uskonnollinen sionismi kasvatti kannatustaan.

Aivan oma muotonsa on sitten vanhasta juutalaisvastaisuudesta versova näkemys, mm Occupy –liikkeessä, juutalaisesta (pankkiirit, Rothschidit etc) salaliitosta nykyisen talouskriisin syynä.

Yksi syy antisemitismin nousuun vasemmistossa saattaa olla juutalaisiin ja Israeliin kriittisesti suhtautuvien muslimiyhteisöjen kasvu länsimaissa sekä antisemitismin suosion lisääntyminen näiden yhteisöjen sisällä.

Aiempina vuosikymmeninä antisemitismi oli erityisesti oikeistolainen ilmiö vasemmiston puolustettua tasa-arvon periaatteita ja yleisiä ihmisoikeuksia. Vasemmiston liukuma parina viime vuosikymmenenä antisemitistiseen suuntaan saattaa pohjautua siihen, että nyt Israel näyttäytyy vahvana alueen arabeja syrjivänä valtiona. Kyse ei kuitenkaan ole siitä että poliittinen vasemmisto olisi antisemitistinen vaan siitä että sen piirissä toimii aiempaa enemmän antisemiittejä.