Ariel

Israelin politiikka, puolustus ja yhteiskunta – faktoja, taustoja ja analyyseja suomeksi. ISSN 2342-8449

Konstruktiivinen unilateralismi Lähi-idän konfliktin etenemistienä

5 options for IsraelPrikaatinkenraali (res.) Michael Herzog on osallistunut liki kaikkiin Israel-Palestiina konfliktin neuvotteluihin vuodesta   1993 lukien. Tuoreessa esseessään  ( Fathom Journal ) hän perustelee, että Israelin yksipuoliset toimet voivat lopulta olla tie pari vuosikymmentä tuloksetta tavoiteltuun Kahden-valtion-ratkaisuun.  

Herzogin mukaan kahdenvälinen neuvotteluareena näyttää lohduttomalta viimeisen USAn välittämän vuosien 2013-2014 kierroksen kariuduttua.   Palestiinalaishallinto on edelleen jakautunut Fatahin hallitsemaan Länsirantaan ja Hamasin hallitsemaan Gazaan.  Israelissa oikeistohallitus heijastaa yhteiskunnan turhautumista toistuvasti epäonnistuneisiin rauhanaloitteisiin ja palestiinalaisten terrori-iskuihin.  Samalla USAn rooli Lähi-idässä on heikentynyt tulevien vaalien halvaannuttaessa maan kansainvälisen aloitteellisuuden.  

Israel ja muutamat johtavat arabimaat ovat lähentyneet väkivaltaisen jihadismin, Iranin johtaman liittoutuman ja alueeen yleisen epävakauden paineessa.  Tämä tilanne tulisi Herzogin mielestä kuitenkin nähdä mahdollisuutena.

 

Moniulotteiset ratkaisut moniulotteisiin haasteisiin

20 vuoden epäonnistuneet rauhanneuvottelut viimeistään ovat osoittaneet Lähi-idän konfliktin moniulotteisuuden.  Mustavalkoinen toisen osapuolen syyttely ja vain yhden rauhanesteen – kuten uudisasutukset, poliittinen johto, Israelin puolustuksen kovaotteisuus tai Palestiinalaisten kieltäytyminen Israelin tai USAn sopimusluonnoksista eivät edesauta ratkaisua. 

Jordan is Palestine Map low resHerzogin mukaan toisiinsa liittyvien komponenttien yhteensovittaminen on haaste johon vastaaminen edellyttää moniulotteista palapelin koontia.  Palapelin osia ovat mm Israelin uudisasutukset/siirtokunnat, käytännön turvallisuustilanne ja turvallisuusjärjestelyt tulevaisuudessa, Palestiinan valtion yhdyskuntarakenteen kehittäminen alhaalta ylös, Gazan tilanne ja sen suhde Länsirantaan ja poliittinen visio viitekehyksestä alueellisine ulottuvuuksineen.

Herzog in mukaan keskinäiset neuvottelut nyt eivät ole vastaus vaan Israelin tulisi nyt muokata omaa kohtaloaan/tulevaisuuttaan eikä vain vastata ulkoisiin aloitteisiin.  Herzogin mukaan kahden yhteisön – israelilaiset ja palestiinalaiset – erottaminen toisistaan on Israelin intresseissä ja maan tulisi toimillaan tätä myös viestittää alkaa liikkumaan kohden Kahden-valtion todellisuutta; mielellään yhteistyössä palestiinalaisten kanssa ja myös alueellisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa.  Jopa ilman palestiinalaisosapuolta Israelin tulisi toteuttaa konstruktiivisen unilateralismin – rakentavien yksipuolisten toimien – politiikkaa joka tukisi Israelin turvallisuustilannetta ja jättäisi mahdollisuuden myöhemmille keskinäisille neuvotteluille ja  Kahden-valtion-ratkaisulle.

barrier_route_july_2011-2

 

Konstruktiivisen unilateralismin komponentteja

Michael Herzogin hahmotteleman uuden politiikan osatekijöitä ovat mm seuraavat komponentit:

  • Turvamuurin loppuunsaattaminen Israelin ja Länsirannan välillä samalla turvaten laillisen palestiinalaistyövoiman kulku Israeliin (liki kaikki terroritekojen tekijät ovat olleet laittomia laillisen palestiinalaistyövoiman ollessa sen sijasn vakauttava tekijä).
  • Turvamuurin takaisten uudisasutushankkeiden lopettaminen.
  • Turvamuurin ulkopuolisten uudisasutusten purkaminen edellyttänee israelilais-palestiinalaista sopimusta, poliittinen tahto ei riittäne niiden yksipuoliseen purkamiseen.
  • Jerusalemia koskevat kuntarajojen muutokset ja turvamuurin muokkaus niiden mukaan.
  • Palestiinalaishallinnon turvallisuus ja talouskapasiteetin vahvistaminen yhdessä alueellisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa ja palestiinalaisten liikkuvuuden esteiden vähentäminen Länsirannalla.
  • Vallan ja vastuiden siirtäminen Palestiinalaishallinnolle erityisesti Alue C:n Alue A:han liittyvillä seuduilla.
  • Palestiinalaishallinnon kehityksen tukeminen kitkattoman siirtymisen varmistamiseksi Abu Mazenin (Pres. Abbas) jälkeiseen aikaan.
  • Pitkän aselevon solmiminen Hamasin kanssa Gazaan ja Palestiinalaishallinnon aktiivisen roolin ulottaminen myös sinne.
  • Aktiivinen alueellisen ulottuvuuden kehittäminen yhdessä johtavien arabimaiden kanssa. Erityisesti Egypti ja Jordania voivat omata suuren roolin Gazan ja Länsirannan turvallisuusjärjestelyissä.

 IPConf

 

Päätelmäni

Michael Herzogin näkemys Israelilais-Palestiinalaisen konfliktin ratkaisemiseksi pohjautuu hänen yli 20 vuotiseen kokemukseensa kyseisten osapuolten välisistä neuvotteluista.  Omastakin mielestäni uusi  viitekehys on tarpeen sillä vaikka keskinäiset neuvottelut yllättäen alkaisivatkin niin todennäköisesti tulos nytkin olisi olematon.  Kannatan myös alueellista lähestymistapaa sekä mm Egyptin Presidentti el-Sisin aloitteita  ja vaikkapa osaratkaisuna pitkää tulitaukosopimusta Gazaan vaikkapa suoraan Hamasin kanssa.   

Tammikuussa 2016 Israelin opposition ja keskusta-vasemmistolaisen Zionist Union -puolueen johtaja Isaac Herzog esitti vaihtoehtoisen lähestymistavan Israelin liki puolivuosisataiselle läsnäololle Länsirannalla, Gazassa ja itä-Jerusalemissa.  Pääkohta Isaac Herzogin suunnitelmassa oli Israelin turvamuurin loppuunsaattaminen Länsirannalla ja sen sisään jäävien alueiden pysyvän kaikissa rauhanjärjestelyissä Israelin suvereniteetin alla.   (laajemmin kirjoituksessani  Herzogin suunnitelma: ”Settlerit” turvamuurin suojaan [Op-Ed]   )

Olen aiemmin referoinut kahta ’vasemmistolaista’ aloitetta artikkelissani  Op-Ed: Konstruktiivinen unilateralismi Israel-Palestiina -konfliktin vasemmistolaisena ratkaisuna   – Knessetin jäsenen Omer Bar.Levin ‘it’s in our hands’ -aloite ja ”Blue White Future” -yhteisön ’constructive unilateralism’ -aloitetta,  jotka molemmat omaavat samoja elementtejä kuin nyt Michael Herzogin esitys. 

Kaikki nämä – Michael Herzogin hahmotelma, Isaac Herzogin suunnitelma ja kaksi em vasemmistolaista aloitetta ovat mielestäni pääosiltaan yhteneväisiä, askel eteenpäin ja jopa oikeaan suuntaan – hyviä tiekarttoja parempaan tulevaisuuteen.  

 kylmän rauhan ratkaisu lähi-itään

 

Tämä Ariel -sivustolla ensinnä julkaistu kirjoitus perustuu laajempaan Conflicts -blogissa julkaistuun artikkeliini Constructive Unilateralism (II) as Solution to Israeli-Palestinian Conflict


Aiempia aihetta sivuavia kirjoituksiani:

Gaza Seaport – A Threat or Change

Israel’s 5 Strategy Options Regarding West Bank After Abbas

Constructive Unilateralism: Leftist Approach to Israel-Palestine Conflict

Herzog’s Plan: Security Barrier Around the Major Settlement Blocs of West Bank

Analysis: Resolving The Israeli-Palestinian Conflict

Sinai Option again

Hamas and Israel on Verge of the Deal

Gaza State Under Construction, West Bank Remains Bystander

Gaza Blockade – It’s Egypt not Israel!

Israeli-Palestinian conflict roadmaps to peace

Advertisements

4 comments on “Konstruktiivinen unilateralismi Lähi-idän konfliktin etenemistienä

  1. Kari Väistö
    02/11/2016

    Muutamia seikkoja muutamalla sanasella (joita joku voi kutsua mustavalkoiseksi, kutsukoon, mutta ne ovat realiteetteja), jotka jäävät edelleen huomiotta monissa kirjoituksissa.

    Syy neuvotteluiden epäonnistumiseen löytyy Abbasin kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta sellaiseen tilaan, jossa PA ja siihen liittyvät järjestöt joutuisivat tunnustamaan juutalaisvaltion. Tätä Abbas & Co, heidän omien sanojensa mukaan, tule koskaan tekemään. Abbas & Co on toiminut erikoisesti vaatimalla kaikenlaisia ennakkoehtoja jotta aloitettaisiin neuvottelemaan, milloin murhaajien vapauttamista, milloin suoraan kieltäytymällä, milloin milläkin syyllä tai valheella.
    Yksi Abbasin vaatimus n. neljän miljoonan pakolaisen (erikoinen laskentatapa, sillä eihän tuollaista tapaa käytetä missään muualla käsittäen jopa neljänteen polveen saakka) ”paluuoikeudesta” on aivan käsittämätön ja röyhkeä vaatimus, sehän tarkoittaa samaa kuin lopetetaan Israelin olemassaolo-oikeus.

    Ja onhan Israelin tunnustaminen vastoin islamin tavoitteita tuolla alueella. Tätä islamin osuutta konfliktiin jostain kumman syystä ei osata ottaa huomioon. Islam on yksi kaikkein painavimmista tekijöistä koko konfliktin syntyyn ja jatkumiseen.
    Jordaniassa majailevan Wakf-säätiön hallintaoikeus Temppelivuorella on ohittamaton ongelma sillä sun¬nimuslimien vaikutusvaltaisim¬piin us¬konoppineisiin kuu¬luva sheikki Yusuf al-Qaradawi totesi 12.10.2010 Al-Aqsa Voi¬ce radion haastattelussa näin: ”Tuu¬maakaan isla¬min maasta ei saa jäädä uskottomien ja val¬loitta¬jien haltuun.” Yksi tällaisista waqfeista on muslimien ”Pales¬tiinaksi” kut¬suma alue, jonka muslimi¬joukkiot ensi kerran val¬loit¬tivat kalifi Uma¬rin johdolla 630-luvun jälki¬puolis¬kolla ja jonka sisälle myös Israelin ny¬kyinen valtio jää. Väkivaltaisuuksia Temppelivuorella johdetaan Islamilaisen järjestön pohjoisen haaran toimesta, jota johtaa sheikki Raed Salaah.
    Myös Jordania on uhannut purkavansa rauhansopimuksen jos Temppelivuoren tilanteessa tapahtuu jotain mikä ei ole islamin mukaista. Uhkauksia on jo tapahtunut.

    Muistutettakoon ettei PA/PLO ole luopunut Oslossa sovituista peruskirjansa artikloista, joissa on selkeästi ilmaistu Israelin poistaminen kartalta, ei sen vähempää.
    Vuonna 2000 Ehud Barak tarjosi Arafatille 97% Länsirannasta, Itä-Jerusalemia pääkaupungiksi, eräitä pieniä alueita Israelin alueelta ja 30 miljardia USD mutta ei kelvannut ja vastauksena oli intifada.
    Jo tuon luulisi kertovan millainen käsitys ns. palestiinalaisilla on heidän toisesta valtiosta eli koko Israelin alueesta.
    Konfliktissa on kyse arabivaltioiden luomasta ongelmatilanteesta eli ns. palestiinalaisesta ongelmasta ja heidän kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta tunnustaa juutalaista valtiota ja halusta tuhota tuo valtio vastoin kaikkia Kansainliiton/YK:n päätöksiä! Huomiotta on jätetty Kansainliiton päätökset vuosilta 1920 ja 1922. Vastoin jo tehtyä vuoden 1920 sopimusta muodostettiin uusi päätös jossa muodostettiin valtioalueet niin juutalaisille kuin Palestiinan arabeille eli Israelille Jordan – joen ja Välimeren välinen alue ja alue joka käsittää nykyisen Jordanian Palestiinan arabien valtioalueeksi.
    Alueet eivät olleet ennen Kuuden päivän sotaa minkään valtion suvereniteetin alaisina sitten Turkin imperiumin. Turkki luopui kaikista vaatimuksistaan alueisiin Sèvresin rauhansopimuksessa vuonna 1920. Jordanian miehitys vuonna 1948 oli laiton, eikä sen alueliitosta ei tunnustanut mikään kansainvälinen yhteisö. Jordania luopui aluevaatimuksista rauhansopimuksessa Israelin kanssa vuonna 1994. Näin ollen alueita ei voi palauttaa sotaa edeltäneeseen tilanteeseen, joka on olennainen seikka, kun määritellään, onko alue ”miehitetty” vai ”kiistanalainen”.

    Tärkein mikä on muodinmukaisesti aina jätetty pois, on kansainvälisesti päätetty ja hyväksytty mandaatin jako, joka vieläpä on kirjattu YK:n peruskirjaan ja tätä päätöstä ei ole poistettu tai muutettu eli se edelleen on legitiimi päätös. No, eihän YK edes noudata tätä, joten voidaan kysyä YK:n rehellisyyden perään ja myös kaikkien niiden arabivaltioiden perään jotka saivat omat alueensa samaisessa mandaattipäätöksessä sekä koko muslimimaailman ja EU:n ym. perään.
    Tässä kysymyksessä ei voida edellä mainituille antaa edes arvosanaa.

    Tähän päätökseen liittyen muistetaan miten Israelia ympäröivät maat rikkoivat räikeästi jokaista rauhaan liittyvää ja toista osapuolta kunnioittamaa kansainvälistä päätöstä. Siitä huolimatta ne istutetaan mediassa ja ns. tutkimuksissa ym. syyttömien penkille.
    Jo Khartumin kolmen ein päätös on räikeä laittomuus, katsottiin sitä millä kansainvälisellä säädöksellä tahansa. Eikä sitä ole laitettu ö-mappiin vieläkään vaikka jotkut arabivaltiot omien keskinäisten riitojen ja sotien vuoksi ovat hyötynäkökohtien vuoksi lähentyneet Israelia.
    Vaikka Egypti ja Jordania ovat tehneet rauhansopimuksen Israelin kanssa, niin se ei ole itsestään selvyys, sillä sen rikkoutumiseen on suuret mahdollisuudet Lähi-idän myllerryksessä.

    Pakolaiskysymyksessä voidaan kysyä miksi hyökkäävä arabitaho ei hoitanut itseaiheuttamaansa pakolaiskysymystä kuten Israel teki integroimalla n. 500.000 juutalaispakolaista erittäin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa itsenäisyyssodan aikana ja heti sen jälkeisessä tilanteessa. Vieläpä tätä arabien aiheuttamaa tilannetta jatkamaan perustettiin UNWRA.
    Ei Israelin valtion perustaminen saanut aikaan pakolaisuutta vaan nimenomaan al-Husseinin ja muiden jo itsenäistyneiden arabivaltioiden uhkavaatimukset – ja luodut kuvat tulevasta teurastussodasta.

    Valheisiin liittyen nykyinen PA:n esittämät silkat valheet Jerusalemia ja Hebronia koskevissa kohteissa ovat loukkaus juutalaisia kohtaan ja samalla yksi tapa pyrkiä poistamaan juutalaisten historiallinen sidos alueeseensa. Samaan on alentunut YK:n järjestö UNESCO.
    Tällainen myyräntyö kuvaa hyvin ns. palestiinalaisten tapaa kunnioittaa toista osapuolta.

    Koko kuviossa ei oteta tai ei haluta ottaa huomioon kymmeniä terrorijärjestöjä, jotka lupauksiensa mukaan eivät koskaan tule tunnustamaan minkäänlaista Israelin valtiota.
    Eikä niiden tukijoita, jotka ovat ottaneet peruuttamattomasti päämääräkseen Israelin tuhoamisen. Vaikka millainen sopimus saataisiin aikaan ns. Länsirannasta, eivät nämä terrorijärjestöt ja tukijat luopuisi tavoitteestaan. Joskus alkaa hieman hymyilyttämään kun esitetään kansainvälisten joukkojen asettamista rajoille turvaamaan rauhaa. Siitä on hyviä esimerkkejä jokaisesta kerrasta kun arabivaltiot ovat vaatineet näitä joukkoja poistumaan ennen aloittamaansa hyökkäyssotaansa, niin joukot ovat vähin äänin poistuneet alueelta.
    Jos kerran ei edes noudateta perustavanlaatuisia kansainvälisiä päätöksiä niin sitten sitä ei voi odottaa miltään rauhanturvaamiselta.
    Kun mietitään näiden brutaalien terrorijärjestöjen olemassaoloa, niin mitä muuta varten ne ovat olemassa kuin yhden valtion tuhoamista varten. Niiden ja tukijavaltioiden väite jonkun ryhmän puolustamisesta on vain tarkoituksellista höpinää, jota on hoettu ja opetettu jo 1960-luvulta asti, joiden alkuluvut luotiin jo 1920 natsismin tukijan Amin el-Husseinin toimesta. Eihän edes Arabiliitto halua tunnustaa sellaista etnistä kansaa kuin palestiinalaiset, koska sellaista ei käytännössä ole. Mutta sellainen kuva pitää olla heidän oman jääräpäisyyden ja sotahulluuden sekä islamilaisen tavoitteen vuoksi.

    Egyptille oli tarjottu Gazaa mutta sitä Egypti ei halunnut, syyn varmasti ymmärtää. Juudeaa ja Samariaa (ns. Länsiranta) miehitti laittomasti Jordania ja sen tehtyä rauhansopimuksen Israelin kanssa ei Jordanialla ollut mitään vaateita ko. alueeseen, mutta Temppelivuoren tapahtumat voivat aiheuttaa mitä tahansa vaikka juridisesti alue onkin Israelin lainsäädännön vaikutuspiirissä, se ei juurikaan toteudu käytännössä, vaan alueella vallitsee kulloinenkin Waqf-säätiön määräämä käyttäytymismalli. Yleensä se tarkoittaa kaiken mahdollisen mikä liittyy muuhun kuin islaminuskoon, kieltämistä tai sen hyväksymän mallin noudattamista. Jo tälläkin asialla Jordania on uhannut purkaa rauhansopimuksen.

    Eräs suurempaa huomiotta vaille jäänyt tulevaisuuteen vaikuttava tekijä on ns. palestiinalaisten ja tietysti muualla arabimaissa tapahtuva vihakasvatus niin pikkulapsille kuin myös vanhemmalle sukupolvelle. Tämä on luonut vuosikymmeniä vaikuttavan uhkatekijän, jota ei poisteta vain rajoja siirtelemällä tai alueluovutuksilla.

    Lisäksi on perin omituista ettei juutalaisille sallita sille päätettyä ja historiallisesti kuuluvaa maa-aluetta siitäkin huolimatta, että se on vain 2% arabivaltioiden pinta-alasta ja sille on myös annettu legitiimi. On surkuhupaisaa että vielä tältä pläntiltä pitäisi luovuttaa osa pois, joka vain aiheuttaa sen ettei tulevaisuudessa Israelilla ole riittävää toiminta-aluetta sotatilanteessa, joka on varmasti vielä tulossa tapahtui sitten jakoja tai ei.

    Lopuksi muutama lausunto, jotka kuvaavat Israelin vastapuolen tapaa ajatella Israelin oikeuksista:
    Al-Jazeeran (arabiaksi) tekemässä haastattelussa 23. syyskuuta Abbas Zaki, joka on Fatahin keskuskomitean jäsen, sanoi seuraavaa: “Kun me sanomme, että ratkaisun tulisi perustua näihin rajoihin [4. kesäkuuta 1967], presidentti Abbas ymmärtää, me ymmärrämme ja kaikki tietävät, että suurempaa tavoitetta ei voida toteuttaa yhdellä kertaa. Jos Israel vetäytyy Jerusalemista, evakuoi 650 000 siirtokuntalaista ja purkaa turvamuurin – mitä Israelista silloin tulee? Sen taru päättyy.” Zaki jatkoi: Jos sanomme, että haluamme pyyhkiä Israelin pois…se on liian vaikeaa. Ei ole [hyväksyttävää] politiikkaa sanoa niin. Älä sano näitä asioita maailmalle. Pidä ne itselläsi.”
    Islamilaisen vallankumouksen ylin johtaja ja Iranin vaikutusvaltaisin mies ajatolla Khamenei hylkäsi täysin kahden valtion ratkaisun sunnuntaisessa puheessaan “Palestiinalaisten intifadaa kannattavassa viidennessä kansainvälisessä konferenssissa” Teheranissa: “Hylkäämme täysin minkä tahansa suunnitelman, joka pyrkii jakamaan Palestiinan…Vaatimuksenamme on vapaa Palestiina eikä vain osa Palestiinasta.”

    Käytäntö on näyttänyt, ettei kyse ole pelkästä teatterista, vaan kaikkien Israelin oikeuksien kieltäjien hyvin vaarallisesta ja valheellisesta toiminnasta.

    Tykkää

    • Ari Rusila
      10/11/2016

      Kiitos perinpohjaisesta analyysista. Satuin v. 2000 olemaan Israelissa kun Barak oli tehnyt anteliaan tarjouksensa Arafatille ja keskusteluissa paikallisten kanssa ounasteltiin ja ihmeteltiin miksi kummassa tarjous ei kelpaa koska seuravan tarjouksen voisi tehdä esim Netanyahu eikä kukaan kuvittelisi sen olevan anteliaampi – päinvastoin. Sittemmin Olmert teki liki yhtä hyvän ehdotuksen mutta joutui eroamaan ennen kunnon vastausta palestiinalaisosapuolelta. Jo näistäkin syistä itse kannatan nyt joko Israelin yksipuolisia toimia ja/tai alueellisia toimia status quon murtamiseksi.

      Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: MMM Israel 2016: Ariel -vuosikerta | Ariel

  3. Päivitysilmoitus: MMM Israel 2016: Ariel -vuosikerta | Ari Rusilan Konfliktit

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Information

This entry was posted on 30/10/2016 by in Politiikka and tagged , .

RSS The Jerusalem Center for Public Affairs

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

RSS Puolustus/IDF

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

Watch daily interviews covering the best of Israeli technology, culture and innovation

Click here to Watch

Follow me on Twitter

Kirjoita sähköpostiosoitteesi seurataksesi tätä sivustoa ja saadaksesi sähköposti-ilmoituksen sen tapahtumista.

Liity 221 muun seuraajan joukkoon

About Author

OmakuvaidfroundAri Rusila is a blogger and former development project management expert from Finland with a special interest in the Balkan region. His other interests include geopolitics, conflicts and The Great Middle East.

Ariel webpage [ ISSN 2342-8449 ] gives in Finnish language background information about Israeli politics, defence and society excluding religious themes.

Author's main blog is Conflicts By Ari Rusila [aka ex-BalkanBlog] - ISSN 2342-6675 - covers issues of conflicts and regionally the Balkans (esp. Serbia), the Black Sea region and MENA (the greater Middle East and North Africa and esp. Israel) regions as well EurAsia.

Member of

* Anna Lindh Foundation NW
* G.N.S. Press Association & European News Agency
* International Press Card
* EzineArticles Expert Author
* Authors.com
* Peace & Collaborative Development NW
* Take-A-Pen
* Suomi-Israel ry/Jyväskylä
International Solidarity Work (member of board)
* Left Alliance/FIN
* European Left/Agriculture WG

ISSN 2342-8449 / © / CC

logotC
%d bloggers like this: