Venäjä halukas isännöimään Israelin ja PA:n suoria neuvotteluja

[Proposals in Camp David and Annapolis] “can be seen as an unattainable dream, but we have what we have.” (Sergei Lavrov)

Yhä vahvemmaksi ulkomaiseksi toimijaksi Lähi-idässä muodostunut Venäjä haluaa omalta osaltaan auttaa Israelin ja Palestiinalaishallinnon välisten  suorien neuvottelujen käynnistystä.

Uutistoimisto TASSin raportin muiaan Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov pitää Israelin ja Palestiinalaishallinnon välisen suoran keskusteluyhteyden puutteella olevan negatiivinen vaikutus koko alueelle.  Tilanteen korjaamiseksi Venäjä on nyt – saatuaan suostumuisen molemmilta osapuolilta – tehnyt ehdotuksen toimia isäntänä PA:n presidentti Mahmoud Abbasin ja Israelin pääministeri Benjamin Netanyahun välisessä – ilman ennakkoehtoja – järjestettävässä tapaamisessa heti kun molemmat ovat siihen valmiita. UM Lavrov toivoo tapaamisen avaavan nykyisen umpikujan ja neuvottelujen lopultakin taas alkavan.

Samassa yhteydessä ulkoministeri Lavrov harvinaislaatuisesti muistutti palestiinalaisosapuolen (PLOn) epäonnistuneesta yrityksestä hyväksyä Israelin avokätiset tarjoukset USAn Camp Davidissa ja Annapolisissa asettaen kyseenalaiseksi sen oliko Palestiinalaishallinto oikeassa torjuessaan mm Camp Davidissa tehdyt ehdotukset. Lavrov lisäsi tällöin tehtyjen ehdotusten tänään olevan saavuttamattomia unelmia.

“Unfortunately, we fail to learn from others’ mistakes and, in my opinion, we will not be able to learn from ours,” (Sergei Lavrov)

Lähde: JNi.Media

---

Op-Ed kommentti:

Lavrovin kritiikki Palestiinalaishallintoa kohtaan koskien Camp Davidin ja Annapolisin neuvottelutulosten torjuntaa on hyvinkin harvinaislaatuista, itse en muista edes välittäjänä toimineen Yhdysvaltojen esittäneen vastaavaa kuin Venäjä nyt.  Molemmissa neuvotteluissa kuin myös niiden jälkeisissä pääministeri Olmertin aikaisissa ”lopullisissa” neuvotteluissa v. 2008 Israel oli valmis hyvin pitkälle meneviin myönnytyksiin Palestiinalaishallinnolle ja itse neuvotteluprosessin aikana palestiinalaisosapuoli oli hyvin pitkälti samaa mieltä ydinkysymysten ratkaisuista.  Esimerkiksi viimeisimmässä Olmertin ehdotuksessa valtaosa (n. 95 %) Länsirannasta olisi luovutettu Palestiinan valtiolle ja vielä lisää maanvaihdon kautta, kymmeniä tuhansia israelilaisia uudisasukkaita olisi siirretty uusien Israelin rajojen sisälle, Jerusalem olisi jaettu, Länsiranta ja Gaza olisi yhdistetty liikennekäytävällä toisiinsa, symbolisesti 5000 palestiinalaispakolaista olisi voinut muuttaa Israeliin ja Israel olinjopa valmis maksamaan korvausta palestiinalaispakolaisten jälkeläisille. Nykypäivänä näiden tarjousten toistuminen vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä.  (ks. tarkemmin Conflicts blogini Document libraryssa: Olmert’s offer to the Palestinians: Summary , Territory , Jerusalem )

PM Olmertin tarjous Palestiinalaishallinnolle v. 2008.

 

Todettakoon, että ns. ”Kahden valtion” ratkaisun reunaehdot oli osapuolten kesken käytännössä liki sovittu jo vuosina 1993-1995 käydyissä epävirallisissa neuvotteluissa.  (Ks. Historiasta: Beilin-Abu Mazen dokumentti ).  Tätä neuvottelutulosta puolestaan on käytetty pohjapaperina mm Camp Davidissa v. 2000.  Lyhyt uudelleenmuotoiltu versio reunaehdoista tunnetaan myös nimellä ”The Clinton Parameters”. Aiempaa neuvotteluhistoriikkiä mm artikkelissa PaliLeaks, land swaps and desperate search of peace .