Soleimanin surman seuraukset [Op-Ed]

Qassem Soleiman

Iranin kakkosmiehen – Qassem Soleimanin – tappaminen USAn Presidentti Donald Trumpin käskystä lennokki-iskulla Bagdadissa on epävakauttanut tilannetta Lähi-idässä ja sen seurauksena jopa öljyn maailmanmarkkinahinnat ovat kohonneet merkittävästi. Sosiaalisessa mediassa lietsotaan jopa kolmannen maailmansodan syntyä. Iran on ilmoittanut kostavansa ja Yhdysvalloissa Trumpin päätöstä on laajalti kritisoitu – tosin lähinnä vain demokraattileirin taholta.

Oman arvioni mukaan kova retoriikka USAssa ja Iranissa on kohdistettu lähinnä maiden sisäpoliittisiin tarpeisiin enkä pidä täysimittaista sotaa laisinkaan todennäköisenä lopputulemana. Pahimmillaankin seurauksena voi olla paikallinen konflikti jonka vaikutukset maailmalla ulottuvat lähinnä korkealla pysyviin öljynhintoihin. Se onko isku USAn (liittolaisineen) taktinen riemuvoitto vai sittenkin strateginen virhe jää nähtäväksi.

”Rauhoittava” näkemykseni saa jossain määrin tukea israelilaisen Bar-Ilan yliopiston itsenäisen ajatuspajan –The Begin-Sadat Center for Strategic Studies (BESA center) – juuri julkaistusta alustavasta arviosta koskien Qassem Soleimanin eliminointia. BESAn analyysissa – The Soleimani Killing: An Initial Assessment – professorit Hillel Frisch, Eytan Gilboa, kenraalimajuri(res.) Gershon Hacohen sekä tohtorit Doron Itzchakov ja Alex Joffe esittävät alustavat arvioinsa tapahtuneesta. Seuraavassa eräitä keskeisiä poimintoja mainitusta analyysista.

 

Yhteinen intressi sodan välttämiseksi

Eytan Gilboa tuo esiin USAn ja Iranin yhteiset intressit: huolimatta Iranin ydinohjelmaan liittyvistä erimielisyyksistä kumpikaan maa ei halua sotaa ja molempien hallinto toivoo Yhdysvaltojen vetäytyvän Lähi-idästä.

Jo aiemmin vuoden 2019 jälkipuoliskolla Iran oli provosoinut tilannetta Persianlahdella kuten hyökkäämällä toukokuussa öljytankkereita vastaan, pudottamalla huippuluokan yhdysvaltalaisen droonin (miehittämättömän lentokoneen) ja toteuttamalla syyskuussa tuhoisan iskun Saudi Arabian öljyntuotantoa vastaan. Gilboan mukaan Qassem Soleimanin tappo ei ollut kosto siitä, että Iranin tukemat shiitta -joukot hyökkäsivät USAn suurlähetystöön Bagdadissa, ei vaikka hyökkäyksellä olikin suuri symbolinen merkitys suurlähetystön edustaessa kyseisen maan ”suvereenia” aluetta. Teko oli vain viimeinen pisara viime kuukausien provokaatioissa – USAn ”punaisen linjan” ylitys.

 

Soleiman vaikeasti korvattavissa

Gershon Hacohen kuvaa Qassem Soleimania ”vuosikymmenen mieheksi” Lähi-idän strategisissa kuvioissa, joka toteutti Iranin laajentumispyrkimyksiä taitavasti maan islamilaisen johdon täysin tukemana luottomiehenä. Soleimanin surma jättää vaikeasti täytettävän aukon Iranin ulkopoliittisille sotilaallisesti toteutettaville pyrkimyksille.

Soleimani henkilökohtaisesti suunnitteli ja johti ”Arabikevään” hyödyntämistä iranilaismyönteisen alueellisen laajentumisen – ns. “Shiite Crescent” – mahdollistamiseksi. Soleimani laajensi liittolaistensa terroristijärjestöjä – kuten Libanonin Hizbollah ja pienemmässä mitassa palestiinalaisten Hamas ja Islamic Jihad – merkittäviksi asevoimiksi, samoin hän muunsi Jemenin huthit jopa Saudi Arabiaa uhkaavaksi taisteluvoimaksi. Edelleen Soleimani loi Syyriaan ja Irakiin voimakkaat iranilaismieliset ryhmittymät. Kaiken lisäksi Soleimani loi ympäri maailmaa ”nukkuvia soluja” tulevia terrori-iskuja varten.

 

USAn tiedustelutaito estää Iranin vastauksen

Hillel Frischin mukaan Qassem Soleimanin tappo heikentää ja hidastaa ratkaisevasti Iranin liki pakollista vastausta USAn iskuun. Lienee selvää ettei Bagdadiin tehty lennokki-isku olisi ollut mahdollinen ilman mittavaa vajetta turvallisuuselimissä, ilman suurta joukkoa korkeassa asemassa olevia tiedonantajia.

USAn tiedustelu tiesi milloin Soleimani lähti Damaskoksen piilopaikastaan, mille lentokentälle ja mihin koneeseen hän oli matkalla, mihin autoihin hän seurueineen astui matkalle lentokentälle ja lisäksi tarkan ajan jolloin hän oli matkalla. Tämän pohjalta voi olettaa jopa kymmenien Iranin vallankumouskaartin ja sen Quds Force –yksikön korkeissa asemissa olevien tiedonantajien olemassaoloa jotka toimittivat tarpeellisen tiedon USAn tiedusteluelimille iskua varten.

Juurikin tietovuodon takia Iranin ylin johtaja Ayatollah Khamenei oli pakotettu valitsemaan Soleimanin seuraajaksi kuusikymppisen Esmail Ghaanin koska nuorempi kaarti on vuodosta epäilyksen alaisena joka puolestaan aiheuttaa pitkään epävarmuutta Iranin valtaapitävien keskuudessa.

 

Kostoiskeä vai ei?

Doron Itzchakovin mukaan Soleimanin eliminointi paitsi demoralisoi Iranin hallintoa myös pakottaa sen kohtaamaan vaikeita haasteita. Soleiman oli jo ”elävä marttyyri”, Iranin sotilasvoiman symboli ja islamilaisen vallankumouksen tähti ja ellei hänen surmaansa kosteta voidaan tämä tulkita sotilasvoiman ja vallankumouksellisen hengen heikkoudeksi.

On selvää, että Iranin sisäisen tilanteen takia Soleimanin kuolema tulee kostaa. Samalla Iranin johto kuitenkin ymmärtää, että tilanteen merkittävä kärjistäminen voi johtaa USAn politiikan muutokseen. Kun USA on pyrkinyt vähentämään joukkojaan Lähi-idässä rajoittaisi mahdollista kostoa seuraava suurimittainen yhdysvaltalaisjoukkojen joukkojen lisäys vakavasti Iranin vaikutusta Irakissa ja Syyriassa täysin vastoin Iranin strategisia interessejä.

Vaikka Iranin johto osannee toimia rationaalisesti eivät kaikki sitä tukevat ryhmittymät näin välttämättä tee varsinkin kun Soleimanin ohella täsmäiskussa surmattiin myös Irakin operaatioita johtanut komentaja Abu Mahdi al-Muhandis. Tällaiset ryhmät saattavat olla halukkaita itsenäiseen kostoiskuun joka puolestaan voisi pakottaa Iranin toimimaan uskottavuuden nimissä ensin.

 

Skenaarioarvioni

Jo ennen Bagdadin iskua Iran oli ajautunut vaikeuksiin sekä Irakissa että Libanonissa joissa on ollut viime kuukausina laajoja mielenosoituksia iranin tukemia sotilasjoukkoja vastaan ja jopa Iranin konsulaatteja on poltettu Irakissa shiiojen pyhissä kaupungeissa Najafissa ja Karbalassa. “Yankee Go Home” iskulauseiden sijaan mielenosoittajat ovat huutaneet “Iran, bara, bara”—“Iran Go Home” arabiaksi.

Soleimanin surman jälkeen Iran joutuu kostoa harkitessaan ottamaan huomioon oman sisäisen tilanteensa ohella asemansa erityisesti Irakissa, Syyriassa, Libanonissa, Afganistanissa ja Jemenissä. Kostoisku saattaa olla aiemmin koettujen kaltainen kuten vaikkapa menestyksekäs isku USAn sotilassaattueeseen tai öljytankkeriin siten että uhkana on öljyvuodon takia paikallinen ympäristökatastrofi. Iran tietää, etteivät tällaiset iskut välttämättä eskaloi tilannetta, surmasivathan vaikkapa Iranin irakilaisliittolaiset noin 600 amerikkalaissotilasta vuosien 2003-2011 aikana ilman juuri mitään seurauksia.

Astetta vakavampi kostoisku voisi olla ballististen ohjusten käyttö Bahrainissa, Kuwaitissa, Qatarissa, Saudi Arabiassa ja UAE:ssa USAn sotilastukikohtia vastaan. Samoin vaikkapa Hormuzin salmen miinoittaminen tai maalta laukaistavien merimaaliohjusten laukaisut tankkereita vastaan voivat nostaa öljyn hintaa. Iranilla on kapasiteettia alentaa merkittävästi Saudi Arabian öljyntuotantoa jolloin vaikutukset olisivat globaalit. Myös kyberhyökkäykset eri puolilla maailmaa ovat mahdollisia.

Shaan Shaikh, ”Missiles and Rockets of Hezbollah,” Missile Threat, Center for Strategic and International Studies, June 26, 2018, last modified May 20, 2019.

Yhdysvaltain lähin liittolainen – Israel – on mahdollisen kostoiskun pääkohteita. Todennäköisin isku tapahtuisi Hizbollahin kautta Libanonista jossa järjestö on valmiina laukaisemaan 120 000-150 000 eri asteista ohjusta Israeliin, näistä täsmäiskuihin valmiita risteilyohjuksia ehkä 150-250. On selvää, ettei Israelin ohjuspuolustus kykenisi torjumaan kaikkia hyökkäyksiä varsinkin jos ne tapahtuisivat lyhyellä aikajänteellä ja on selvää, että massiivisen iskun seurauksena sekä materiaaliset että henkilövahingot olisivat nyky-Israelissa ennennäkemättömät. Tilanteen seurauksena Israel todennäköisesti joutuisi vastatoimenpiteenä valtaamaan osia eteläisestä Libanonista ja ehkäpä Syyriastakin. Tilannetta voi pahentaa samanaikainen ohjusisku Gazasta ja mahdollisesti kehittynein iranilaisohjuksin Irakista. On selvää, että mittavat Israelin ilmavoimien vastaiskut aiheuttaisivat mittaamatonta tuhoa kohteissaan niin yhdyskuntarakenteiden kuin siviiliuhrienkin muodossa.

Näkemykseni mukaan ns. tit-for-tat eskalaatio – iskujen ja vastaiskujen kostonkierre – on mahdollinen mutta konflikti jää alueelliseksi. Nähdäkseni Iranin johto välttää sodan kehittymistä täysimittaiseksi. Samoin USA ei halua mittavaan sotaan Iranin kanssa, onhan maa kolme kertaa Irakia suurempi, väestöltään 80 miljoonainen ja toisin kuin useat keinotekoisin rajoin luodut valtiot tuhansia vuosia vanhan kulttuurisen perinnön ja kansallisen identiteetin omaava valtio.

---

Kirjoitus ensinnä ilmestynyt  Ariel  -verkkojulkaisussa