Sudan vs Etiopia ja vesisota

Useimmat länsimaat ja kansainväliset järjestöt, kuten YK, EU ja Afrikan unioni, tuomitsivat Sudanin lokakuussa 2021 tapahtuneen vallankaappauksen. Vallankaappaus kohtasi demokratiaa kannattavien sudanilaisten siviilien vastarintaa, monet pankit, koulut ja yritykset suljettiin.

Vaikka vallankaappaukselle ennakoitiin voimakasta siviilien vastarintaa armeija kuitenkin otti riskin. Armeijan motiiveina toiminnalleen voivat olla sen johdon henkilökohtaiset intressit – taloudelliset edut ja sotarikosten välttely – mutta niitä on löydettävissä myös laajemmista taloudellisista, alueellisista ja poliittisista tekijöistä.

*Sudanin armeijan päällikkö Abdel-Fattah Burhan ilmoitti, että armeija johtaa maata, kunnes vaalit voidaan järjestää.*

Sudan on pinta-alaltaan Afrikan kolmanneksi suurin maa ja pinta-alaltaan Arabiliiton kolmanneksi suurin maa, ja sen väkiluku on noin 45 miljoonaa. Sudanin historia juontaa juurensa faaroiden aikaan, mutta vasta 1. tammikuuta 1956 Sudan julistettiin asianmukaisesti itsenäiseksi valtioksi. Itsenäistymisen jälkeen Sudania on hallinnut joukko epävakaita parlamentaarisia hallituksia ja sotilashallituksia.

Vuosina 1989–2019 Sudan koki 30 vuotta kestäneen sotilasdiktatuurin johtajanaan Omar al-Bashir, jota syytettiin ihmisoikeusloukkauksista, mukaan lukien kidutuksesta, vähemmistöjen vainoamisesta, syytöksistä maailmanlaajuisen terrorismin tukemisesta ja etnisestä kansanmurhasta sen roolin vuoksi sodassa Darfurin alueella.

19. joulukuuta 2018 alkoivat massiiviset mielenosoitukset presidentti al-Bashirin hallintoa vastaan, hänet lopulta syrjäytettiin 11. huhtikuuta 2019 ja hallituksensa korvattiin siirtymäkauden sotilasneuvostolla (myöhemmin Sudanin sotilas- ja siviilijohdon neuvosto).

Elokuusta 2021 lähtien maata johtivat yhdessä siirtymäkauden neuvoston puheenjohtaja , kenraali Abdel Fattah al-Burhan ja pääministeri Abdallah Hamdok. Lokakuussa 2021 sotilasvallankaappaus – johtajinaan kenraali al-Burhan ja siirtymäkauden sotilasneuvoston varapuheenjohtaja, kenraali Mohamed Hamdan Dagalon (Hemetti) – otti vallan.

Israel

Israel ja Sudan alkoivat normalisoida suhteitaan Abraham Accords 2020 -sopimuksesta lähtien. Se yrittää vakauttaa ja kehittää yhteistyötä Sudanin kanssa pitkällä aikavälillä. Israelin hallituksen virkamiehet, joukossaan todennäköisesti Mossadin jäseniä, vieraili salaa Sudanissa 25. lokakuuta vallankaappausta edeltävinä päivinä. Israelin valtuuskunta tapasi useita johtavia Sudanin hallituksen virkamiehiä, muun muassa Abdel Rahim Hamdan Dagalon (Hemetti), Sudanin pahamaineisen puolisotilaallisen Rapid Support Forces (RSF) -ryhmän kenraalin. RSF oli johtava toimija lokakuun 25. päivän vallankaappauksessa, joka johti pääministeri Abdalla Hamdokin ja suurimman osan hänen kabinetistaan pidätykseen.

Toisin kuin useimmat länsimaat, jotka ovat tuominneet Sudanin vallankaappauksen, Israel ei ole antanut lausuntoja sotilaallista vallankaappausta vastaan. Syynä tähän saattaa olla se, että Sudanin armeija on tärkein tukija Sudanin suhteiden normalisoinnissa Israeliin kun taas siviilien johtama vallankumouksellinen liike on arvostellut Israelia ja ilmaissut vahvan tukensa palestiinalaisille.

Israelin viranomaiset vierailivat Khartumissa myös viikko Sudanin sotilasvallankaappauksen jälkeen tapaamassa sudanilaisia kenraaleja, mukaan lukien Mohamed Hamdan Dagalo (Hemetti), arvioidakseen paikallista tilannetta. Ja viikkoja ennen vallankaappausta Dagalo oli matkustanut Israeliin tapaamaan Israelin kansallisen turvallisuusneuvoston jäseniä ja pääministerin toimiston virkamiehiä.

Israelilla on myös yksi erityinen suhde Etiopiaan ja Sudaniin, sillä Aliyah Etiopiasta on merkinnyt Beta Israelin kansan maahanmuuttoa Israeliin. Koska täydellisiä diplomaattisuhteita Etiopian kanssa ei ollut, Israelin Mossad otti yhteyttä Etiopian naapurivaltion Sudanin viranomaisiin. Tuhannet Etiopian juutalaiset matkustivat jalan Sudanin rajalle ja odottivat siellä väliaikaisilla leireillä, kunnes heidät lennätettiin Israeliin. Nykyään Israelissa on noin 160 000 etiopialaista alkuperää olevaa ihmistä.

Tigray

Sudanilla ja Etiopialla oli rauhanomaiset suhteet vuosikymmeniä huolimatta pitkään jatkuneesta rajakiistasta al-Fashaqan maatalousalueesta, joka sijaitsee Etiopian luoteisen Amharan alueen vieressä. Mutta viime marraskuussa 2020, kun Etiopian armeija taisteli Tigrayn kansan vapautusrintaman (TPLF) kapinallisia vastaan, Sudanin armeija otti kiistanalaisen alueen hallintaansa. Lähes 10 kuukautta myöhemmin konflikti kasvoi tosiasialliseksi sisällissodaksi. Al-Jazeeran mukaan taistelu leviää koko maahan, se tuo mukanaan nälänhätää, massiivisia pakolaisvirtoja, laajalle levinneitä siviilikuolemia ja seksuaalisia häirintää sekä pelkoa etnisestä puhdistuksesta.

The Guardian -lehden mukaan Tigrayan-joukot sanoivat ottaneensa marraskuun alussa 2021 hallintaansa strategiset Dessien ja Kombolchan kaupungit ja valmiit siirtymään päätietä pitkin Addis Abebaan.

Konflikti kehittyi nopeasti sen jälkeen, kun etiopialaiset ovat kokeneet useita käänteitä kesäkuun (2021) jälkeen, ja TPLF on värvännyt lisää liittolaisia asiansa eteen. Kahdeksan muuta kapinallisryhmää, mukaan lukien Oromon vapautusarmeija (OLA), ilmoitti, että he ja TPLF yhdistävät voimansa. TPLF:n menestys on huomattava, sillä Tigrayn väkiluku on noin seitsemän miljoonaa verrattuna Etiopiaan, jossa on yhteensä lähes 120 miljoonaa asukasta.

GERD – vesisota

Sudanin vallankaappaus ja Tigrayn sota liittyvät toistaiseksi vähemmän intensiiviseen mutta mahdollisesti laajempaan yhteenottoon, joka on muodostunut (Sinisen)Niilin hallinnasta. 10 vuoden rakentamisen jälkeen Etiopia on alkanut täyttää Grand Ethiopian Renaissance Dam (GERD) -allasta. Etiopia väittää, että GERD-projekti, yksi maailman suurimmista vesivoimalaitoksista, on välttämätön maan kasvavan energiatarpeen tyydyttämiseksi. Alajoen maat Sudan ja Egypti puolestaan ovat varoittaneet, että Niilin virtaushäiriöt olisivat tuhoisia. Khartoum ja Kairo ovat vaatineet Etiopiaa jakamaan tietoja ja koordinoimaan padon toiminnan valvontaa heidän kanssaan, minkä Etiopia on hylännyt oman suvereniteettinsa loukkauksena.

Padon ensisijainen tarkoitus on sähköntuotanto. Suunniteltu 6,45 gigawatin kapasiteetillaan GERD on Afrikan suurin vesivoimalaitos valmistuessaan ja maailman seitsemänneksi suurin.

Säiliön täyttö aloitettiin heinäkuussa 2020. Täyttö kestää 4-7 vuotta hydrologisista olosuhteista riippuen. Toinen täyttö valmistui 19.7.2021 ilman Egyptin ja Sudanin sopimusta.

Muodollisesti Sudan ja Egypti ovat etsineet poliittisia ja oikeudellisia keinoja ratkaistakseen kiistan ja vedonneet muun muassa YK:n turvallisuusneuvostoon ja Afrikan unioniin, jotta he puuttuisivat asiaan. Molemmat maat ovat vihjailleet, että sotilaalliset toimet voivat olla pöydällä, jos rauhanomaista ratkaisua ei saada aikaan. Aiemmin tänä vuonna Sudan ja Egypti pitivät yhteisiä sotilasharjoituksia, jolloin harjoitukset saivat hienovaraisen nimen ”Niilin vartijat”.

Päätelmiäni

Sudanin vallankaappauksen johtajat ovat hyvässä yhteydessä voimakkaisiin ystäviin. Toukokuussa 2019 Burhanin ensimmäinen kansainvälinen matka oli Egyptiin tapaamaan Abdel Fattah el-Sisiä. Aiemmin hän oli sotilaskoulutuksessa Egyptissä ja Jordaniassa. Nykyään häntä tukee enimmäkseen Egypti.

Kenraali Mohamed Hamdan Dagalo (Hemetti) kävi kauppaa kameleilla ennen Darfurin sotaa, nyt hän on Sudanin suurin kulta-alan kauppias. Tämä antoi hänelle huomattavaa taloudellista valtaa Sudanissa, sillä kultakaupan osuus Sudanin viennistä vuonna 2017 oli 40 prosenttia. Toukokuussa 2019 Hemetin ensimmäinen kansainvälinen matka oli Saudi-Arabiaan tapaamaan Mohammad bin Salmania, jonka aikana hän totesi: ”Sudan seisoo valtakunnan rinnalla. kaikkia Iranin ja Houthi-miliisien uhkauksia ja hyökkäyksiä vastaan.” Hän on tarjonnut palkkasotureita Saudi-Arabian sotaan Jemenissä, ja häntä tukevat enimmäkseen Yhdistyneet arabiemiirikunnat (UAE) ja Saudi-Arabia.

Egyptin hallinto on tarjonnut taloudellista, sotilaallista ja diplomaattista apua aseellisille ja aseettomille Etiopian joukoille pyrkiessään horjuttamaan ja heikentämään Etiopiaa ja estämään sen kunnianhimoisen tavoitteen hyödyntää Niilin resursseja. Egypti on auttanut Gumuzin miliisiä Etiopian läntisessä Benishangul-Gumuzin osavaltiossa, jossa pato sijaitsee. Etiopian hallituksen mukaan Gumuz-miliisin, joka on yrittänyt tukkia patolle johtavan päätien, ainoa tavoite on käynnistää sisällissota alueella ja sen ulkopuolella ja lopulta viivyttää tai estää padon rakentamista.

Etiopian viranomaisten mukaan Egypti yritti myös ystävystyä Somalian liittohallituksen kanssa lupaamalla sotilaallista apua, mutta Somalian viranomaiset kieltäytyivät siitä. Tämän jälkeen Egypti kääntyi Somalimaahan, itseään hallitsevaan alueeseen, joka on ollut ristiriidassa liittohallituksen kanssa. Egyptin politiikkaa ei selitä pelkästään Sinisen Niilin vesisota (GERD), vaan myös maan pyrkimys saada jalansijaa Afrikan sarvessa ja laajempaa vaikutusvaltaa alueella.

Israel on pitänyt matalaa profiilia suhteestaan Khartumiin ja uuteen junttaan, hiljaisuus voidaan pitää merkkinä tuesta armeijalle.

Israelin asema voidaan ymmärtää alueellisesta näkökulmasta. Egypti on vuosikymmeniä ollut tärkein välittäjä Israelin yhteenotoissa Hamasin kanssa. Sudan on suuri arabimaa, jonka kanssa Israel pyrkii normalisoimaan suhteitaan. Saudi-Arabia ja Emiraatit ovat merkittävä osa liittoa Israelin päävihollista – Irania vastaan.

Lähteitä mm: intelnews , The New Arab , al-Jazeera , Africanews

Kirjoitus on tiivistelmä Conflicts by Ariel Rusila -blogissa julkaistusta englanninkielisestä artikkelistani Sudanese Coup and Some Regional Aspects