Päiväkirjamerkitöjä Tel Avivista[1]

Poliisin ja rantavalvojan mielestä muodostin turvallisuusuhan Tel Avivin rannalla aikaa viettäessäni; olin nimittäin tuonut mukanani lasisen olutpullon. Olisin odottanut sotaa käyvässä maassa olevan suurempiakin huolia kuin mahdolliset lasinsirpaleet rannalla, varsinkin kun rantatiellä ohitin joitakin muistomerkkejä terroriristien hyökkäyspaikoilla tapahtuneista murhista. Oletin väärin. Muutaman päivän oleskelun aikana kaupungissa juuri mikään ei muistuttanut sodasta. Ei vaikka tänäänkin perjantaina tätä kirjoittaessa Libanonista ammuttiin 75 rakettia pohjois-Israeliin ja Gazastakin muutama. Edes sireenit eivät soineet.

Gazaan sota-alueelle on matkaa noin 70 km, Libanoniinkin vain satakunta kilometriä Tel Avivista. Eilatiin – jonne taas Jemenin huthit suuntaavat ballistisia ohjuksiaan ja Irakin jihadistit iranilaisdroonejaan on sentään matkaa liki 350 km. Länsirannalle on vain kolmisenkymmentä kilometriä, mutta sieltä ei ohjuksia ole tullut vaan aseellista vastarintaa tekevät vain paikalliset terroristiryhmät lähinnä käsiasein. Joka tapauksessa Israel on alueeltaan melkoisen pieni maa ja tätä taustaa vasten on ymmärrettävissä vanha vieläkin voimassa oleva sotilasdoktriini jonka mukaan syvyyden puuttuessa sodat on voitettava vihollisen maaperällä.

Kun junat kulkevat ajallaan, katutyöt jatkuvat aiemminkin tuttuun pitkäpiimäiseen tapaan, kaupat ja torit ovat auki ja rannalla biletys on entisellään on ainoa muistutus sodasta katukuvassa ehkä vain lisääntyneet Israelin liput autoissa, talojen seinissä, kaiteissa ja parvekkeilla.

Toinen useissa paikoissa vastaantullut ilmiö olivat panttivankien vapautusta vaativat kuvat, julisteet, t-paidat tai kuten alla videoseinä jossa panttivankien kuvat näytettiin jatkuvana virtana. Myös panttivankien vapauttamista vaativat mielenosoitukset jatkuvat keskeytyksettä Kaplan kadulla ja Panttivankiaukiolla.

Jos ei sota katukuvassa juuri näykkään niin Israelin sisäinen ja ulkopoliittinen ympäristöon kaaoksessa. Israelin puolustusministeri Yoav Gallant ei ole juurikaan salannut halveksuntaansa pääministeri Benjamin Netanjahua kohtaan koko tämän sodan ajan. Viime keskiviikkona pidetyn lehdistötilaisuudessa toimittaja kysyi Gallantilta: ”Olet ilmaissut luottamuksesi IDF:n, [Israelin puolustusvoimien] esikuntapäällikköä, Shin Betin ja Mossadin johtajia kohtaan,ulottuuko luottamuksesi pääministeriin.” Gallant jätti suoraan vastaamatta mutta vaati ”päivä sodan jälkeistä suunnitelmaa” jota Netanjahu ei ole saanut aikaiseksi. Sotakabinetin muut jäsenet tukevat suunnitelman tekemistä mutta pääministeri vastustaa hallituksen äärioikeiston ministerien tuella.

Suurin järkytys pääministerille kuitenkin on, että Hollannin Haagissa toimivan ICC:n johtava syyttäjä Karim Khan saattaa antaa pidätysmääräyksen Netanjahusta. Khanin johtama ryhmä tutkii sekä Israelin että Hamasin epäiltyjä sotarikoksia.

Ulkoisia paineita on olemassa yhä lisääntyvästi USAsta. Yhdysvaltain hallinto harkitsee mm pakotteiden määräämistä IDF:n Netzah Yehuda -pataljoonalle, koska se pitää mahdollisina tämän ääriuskonnollisen pataljoonan ihmisoikeusloukkauksia heidän yhteenotoissaan palestiinalaisten kanssa Länsirannalla. Sotilasyksikköön kohdistettu mahdollinen sanktio osoittaa, että amerikkalaiset eivät luota armeijaan, koska he uskovat armeijan olevan liian lempeä suhtautuessaan rikoksiin syyllistyneisiin sotilaisiin. Taustalla kummittelee Elor Azaria -tapaus . Azaria oli sotilas, joka vuonna 2016 ampui haavoittuneen vaarattoman terroristin. Azaria rikkoi sitoutumissääntöjä ja IDF-arvoja. Tapaus poistettiin armeijan käsistä, ja siitä tuli julkinen poliittinen asia. Kaikki tämä heikentää IDF:n komentohierarkiaa ja heittää raskaan varjon IDF:n oikeusjärjestelmään. Itse asiassa se esittelee Netzah Yehuda -pataljoonan eräänlaisena miliisinä tai Otzma Yehudit -puolueen sotilaallisena haarana.

USAn hallinto on muutaman kuukauden ajan ryhtynyt toimiin väkivaltaisia uudisasukkaita ja muita oikeistolaisia ​​vastaan ​​sanktioiden avullan. Jo aiemmin Yhdysvallat pysäytti osan Israeliin suunnatusta ase-avusta Rafahin tilanteen vuoksi.

Members of the U.S. Army, U.S. Navy and the Israeli military put in place the Trident Pier, a temporary pier to deliver humanitarian aid, on the Gaza coast, amid the ongoing conflict between Israel and the Palestinian Islamist group Hamas, May 16, 2024. U.S. Central Command/Handout via REUTERS

Hieman myönteisempää tapahtuu avustustoimitusten osalta, ne alkoivat saapua Yhdysvaltojen rakentamalle laiturille Gazan kaistalle. Väliaikainen kelluva laituri koottiin valmiiksi Israelin Ashdodin satamassa ja siirrettiin paikalleen viime torstaina Gazan rannikolle. Pentagon korosti, etteivät Yhdysvaltain joukot menneet maihin.