Päiväkirjamerkintöjä Tel Avivista [III]

[Disclaimer: Viivästyneen paluun ja tietokoneen rikkoutumisen takia nämä merkinnät ovat hieman myöhässä käsittäen muistiinpanot ajalta 26.5.-3.6.2024.]

Työviikko alkoi sireenien säestämänä koska pitkästä aikaa Tel Aviv oli Hamasin rakettien kohteena. Itse olin jo bussissa sen verran etäällä matkalla tukikohtaan ettei suojatoimia tarvinnut tehdä. Normikäytäntö Tel Avivissa on juosta autosta ulos makaamaan tienvarteen ellei sirpalesuoja ole alle minuutin etäisyydellä. Suojautumiseen ei kyllä yleensä tarvetta ole koska tälläkin kertaa ilmatorjunta tiputti vajaat kymmenen rakettia hyvissä ajoin jo rajalla.

IDF:n tukikohta sijaitsi tälläkin kertaa Negevin autiomaassa Beer’shevasta länteen Gazan suuntaan. Tällä kertaa kyseessä oli armeijan elintarvikehuollon pakkauslinjasto jossa tehtiin kuiva-ateriapakkauksia Gazassa taisteleville joukoille. Linjastoilla työskenteli vajaa puolensataa meitä Sar-El -ohjelman vapaaehtoisia ja normi oli 22 vajaat kaksi metriä korkeaa kuormalavaa päivässä. Ylitimme päivittäisen normimme ja yhtenäkin päivänä kokosimme noin tusinasta erilaisesta tuotteesta runsaat 3500 pakettia, jolla noin 15000 sotilasta sai yhden päivittäisen ruoka-annoksen. Toki sotilaat saivat erikseen sitten vettä ja lämpimiä aterioita.

Vapaaehtoistoiminnan merkitystä kuvaa se, että näin vapautimme 50 Israelin armeijan sotilasta tai reserviläistä vaativampiin tehtäviin.

Nykyisen Gazan sodan kulujen on arvioitu olevan keskimäärin yli 250 miljoonaa dollaria päivässä. Välilliset kulut yhteiskuntaan ovat suuremmat. Kun 360 000 reserviläistä kutsuttiin palvelukseen (yli 450 000 ilmottautui+me ulkomaalaiset) ja kun liki 200 000 Israelissa työskennellyttä gazalaista menetti 7/10 jälkeen työlupansa ja kun maassa olleista ulkomaalaisista työntekijöistä evakuoitui takaisin lähtömaihinsa joutuivat useat yritykset suuuriin vaikeuksiin työntekijäpulan vuoksi. Vaikka reserviläisiä on jo kotiutettu jatkuu pula edelleen merkittävissä määrin. Sitä on paikattu palkkaamalla työntekijöitä Aasiasta ja tämä näkyi omassakin majapaikassani Tel Avivissa jossa yksi yhteismajoitustila oli kokonaan vierastyöläisten käytössä.

Kun itse työ tukikohdassamme ei ollut järin hohdokasta olivat parasta antia vapaa-ajan keskustelut israelilaissotilaiden kanssa. Kaikista vaikuttavin tapahtuma oli kun tukikohdan komentaja, naispuolinen majuri, tuli eräänä iltana meitä tapaamaan työtämme kiittääkseen. Tapaamisessa hän kertoi omista kokemuksistaan Hamasin hyökkäystä seuranneina päivinä. Komentaja asui lastensa kanssa lähellä Gazan rajaa terroristien iskiessä ja joutui piileskelemään turvahuoneessaan 72 tuntia ennen apujoukkojen saapumista. Tämän jälkeen lapset evakuoitiin sisämaahan ja komentaja on päässyt heitä tapaamaan vain pari kertaa kuukaudessa.

Komentajan kertoma toi esiin syvän kontrastin Tel Avivissa kohtaamani leppoisan tunnelman ja rajaseudun asukkaiden kokeman yhä jatkuvan kärsimyksen välillä.

Kysyttäessä tarvitseeko Israel jotain konkreettista varusteapua sodan yhä jatkuessa komentaja vastasi Israelin kyllä kestävän pitkäänkin jatkuvan sodan. Sama tuli esiin muissakin puheissa vaikka nykytahdilla sodan pelkästään Gazassa arvioitiin kestävän ainakin kuluvan vuoden loppuun. Ennen sotaa armeijallakin oli säästöpaineita mutta nyt mieliala oli sellainen, että IDF saa sen mitä vain kehtaa pyytää. Käytännössäkin tämä näkyi mm siinä kun tukikohdassamme monet katteet näyttivät olevan vielä asbestia niin viereen oli nousemassa mittava hyvinkin modernilta vaikuttava uusi tukikohta.

Yli 100 000 rajaseutujen israelilaista on yhä evakossa: Gazan rajalla syystä että korjaustoimenpiteet ovat vielä kesken, pohjoisessa taas syynä on jatkuvat raketti- ja ohjusiskut Libanonista. Esiin puheissa tuli lukuisia viitteitä siitä, että Israelin mitta alkaa olla täysi ja että Hizbollah puhdistetaan vajaan kymmenen kilometrin turvavyöhykkeeltä aselepolinjan pohjoispuolelta, tarvittaessa vaikka maahyökkäyksellä.

Maaoperaatio Rafahissa jatkuu täsmäiskuin eli suuri osa joukoista on jo vedetty pois. Räjähdyksiä tukikohtaamme kuului kuitenkin joka yö. Israel on löytänyt Rafahissa jo 20 Egyptiin johtavaa tunnelia joihin johti yli 80 suuaukkoa. Egyptiläisten ylpeyttä tämä saattaa loukata sillä he olivat uskoneet jo tuhonneensa liki kaikki salakuljetustunnelit.

Muista Israelia koskevista tapahtumista edellisellä viikolla haluan vielä nostaa esiin Israelin armeijan aiemman kakkosmiehen, kenraali (res.) Yair Golanin nousun Labor -puolueen johtajaksi. Erittäin arvostamani Golan pyrkii yhdistämään Israelin vasemmiston (lähinnä demaritaustaisen Laborin ja laitavasemmiston Meretzin) ja laajat äärioikeiston hallitusta vastustavat kansalaisliikkeet. Aiemmin 2019 Golan nousi juurikin Meretzin riveistä Knessetiin.

Mielestäni Golanilla löytyy siinä määrin karismaa, että hän voi tässä yhdistämisessä onnistuakin. Heti 7/10 hän ilmottautui reservistä palvelukseen, ajoi omalla autollaan Nova -festivaalien alueelle iltaan mennessänkolmeen otteeseen pelastaen sieltä useita hyökkäyksen kohteeksi joutuneita nuoria.