Op-Ed: EU ulkoministerien itsenäisyyspäivälahja Israelille: Jutkuleima uusiokäyttöön

 Samalla viikolla kun hauras Minsk II sopimus horjui ollako vai ei tilassa, kun 21 Etiopian kristittyä mestattiin Libyassa ja kun sadat pakolaiset hukkuivat Välimereen samalla kun Syyrian ja Irakin sisällissodat jatkoivat tuhoaan ja ISIL:n jihadistit tappoivat palestiinalaisia pakolaisleireillä EU:n ulkoministereillä oli  vaikea työ pohtia prioriteettajaan päällekaatuvien konfliktien kaaoksessa.  Kuitenkin ministerit löysivät sekä halvan – monessakin mielessä – että helpon  ratkaisun: asialistan kärkeen nousi Israelin kiisteillyiltä alueilta (länsirannalta) peräisinnolevien tuotteiden leimaaminen jutkuleimalla -30 -luvun koettujen perinteiden mukaan.

16 EU:n 28:sta ulkoministeristä allekirjoitti kirjeen EU:n ulkosuhteiden päällikölle Federica Mogherinille kiirehtien ohjeistuksen luomista länsirannan tuotteiden erilliseksi merkitsemiseksi osana taooudellista painostusta Israelia kohtaan.  Tämä ns labeling plan  ideoitiin alun perin vuonna 2012, mutta nyt 16 EU maata arvelee ajankohdan olevan oikea sen toteutukselle Israelin pakottamiseksi ”kahden valtion” ratkaisuun. Kun Välimeren eteläosa ja Lähi-itä on joko sodassa tai sen partaalla 16 EU:n ulkoministeriä katsoi asiakseen hyökätä alueen ainoaa vakaata demokratiaa – Israelia – vastaan;  diplomaattisesti jopa samoihin aikoihin kun Israelissa muisteltiin vainojen uhreja ja valmistauduttiin itsenäisyyspäivän viettoon.

Ironista kaiken lisäksi on se ettei leimaushanke edes auta palestiinalaisia vaan saattaa jopa vaikeuttaa näiden elinoloja.  Israel näkee suunnitellut leimat uusina keltaisina tähtinä joita juutalaiset natsi-Saksan aikoina pakotettiin kantamaan erotukseksi puhtaista arjalaisista henkilöistä ja liikeyrityksistä.  EU:n ulkoministereistä kirjeen allekirjoittivat Itävalta, Belgia, Britannia, Ranska, Italia, Espanja, Ruotsi, Suomi, Malta, Irlanti, Portugali, Slovenia, Kroatia, Tanska, Hollanti ja Luxemburg.

Palestiinalaistyöläiset sijaiskärsijöinä

Viimeisten neljän vuoden aikana israelilaisille molemmin puolin aselepolinjaa työskentelevien palestiinalaisten määrä on tuplaantunut.  Bank of Israel’n tulevan 2014 vuosiraportin mukaan 92,000 palestiinalaista työskenteli israelilaisille ansaiten keskimäärin NIS 198 päivässä kun vastaavasti Palestiinalaisalueilla ansiot olivat vain 45% tästä ( NIS 91 päivässä).  Palestiinalaishallinnon keskustilastotoimiston raportti helmikuulta 2014 puolestaan toteaa  105,200 palestiinalaisen työllistyvän Israelissa ja näistä 20,200 länsirannan uudisasutuksillaa. (Lähde: Jpost )

Israelin lain mukaan, pohjautuen korkeimmannoikeuden päätökseen vuonna 2007,  palestiinalaisten työntekijöiden työehtojen ja oikeuksien tulee vastata Israelin lakeja ja israelilaisten työntekijöiden oikeuksia.  Palestiinalaisten ammattiyhdistysten kannalta onkin ironista, että palestiinalaistyöläisten oikeudet ovat parempia israelilaisten palveluksessa kuin Palestiinalaishallinnon alueilla.  Toisaalta Palestiinalaishallinto on kriminalisoinut palestiinalaisten työskentelyn israelilaisten uudisasutuksilla mutta toisaalta tätä lakia ei ole pantu toimeen näiden työpaikkojen merkittävyyden takia.

Ns. kiistanalaisilla alueilla Länsirannalla on 15 teollisuusaluetta ja näissä noin 1,000 tuotantolaitosta – mm alumiini- ja elintarviketuottajia, tekstiili- ja huonekaluyrityksiä – jotka tuovat palestiinalaisalueille palkkojen muodossa noin $300 miljoonaa vuodessa. Teollisuusalueiden ulkopuolella palestiinalaistyövoimaa on rakennustöissä, maataloustuotannossa ja matkailupalveluissa.

Näkemykseni

Kiistanalaisten alueiden israelilaistuotteiden leimaaminen antaa mielestäni väärän viestin vahvistaen israelilaisvastaisia ja antisemiittisiä asenteita Euroopassa kun päinvastoin tulisi kannustaa yhteistyötä israelilaisten ja palestiinalaisten välillä eli juuri sitä toimintaa jota israelilaisyritykset nyt toteuttavat Länsirannalla. Ulkoministerien kirje ehkä kieliikin lähinnä EU:ssa koettua frustraatiota Israelin vaalitulosta (maaliskussa 2015) ja uudelleen valitun PM Netanyahun näkemyksiä kohtaan joiden mukaan Palestiinalaisvaltion luominen nykyisissä olosuhteissa on hyvin vaikeaa.  

Yksi israelilais-palestiinalaisen konfliktin keskeisiä tekijöitä nähdäkseni on, että palestiinalaisten, sisältäen pakolaiset, työllisyys on turvattava alueen vakauden turvaamiseksi.  Tässä mielessä leimaus- ja boikottikampanjoiden sijaan tulisi ulkomaisia investointeja Länsirannalle rohkaista ja ko alueen ja Gazan tuotteiden vientirajoitteita purkaa palestiinalaisten työllistymismahdollisuuksien edistämiseksi. Edelleen israelilaisyritysten tarjoamat paremmat palkat ovat vain osa hyödyistä, tärkeää on myös israelilaisyritysten tarjoama mahdollisuus alueen asukkaiden rauhanomaiseen kanssakäymiseen.

Aiemmin aiheesta: SodaStream rauhanmallina 

ja laajemmin pääblogissani Top Priority of EU Foreign Policy: A New ‘Jude’ Badge

¤     ¤     ¤

[Artikkelin ensijulkaisu Ariel -sivustolla]