Palestiinalaissetlerit Israelia valloittamassa [Op-Ed]

Setlementeillä ymmärretään Lähi-idässä yleisesti israelilaisasutuksia Israelin kesällä 1967 Kuuden-Päivän sodassa haltuunsa ottamalla Länsirannan alueella. Näiden uudisasutusten Palestiinalaishallinto (PA) ja usein läntinen valtamediakin väittään olevan Israelin siirtokuntia miehitetyllä palestiinalaisalueella, muokkaavan tulevia neuvotteluissa sovittavia Israelin ja Palestiinan valtion rajoja tai jopa estävän neuvottelutulokseen pääsemisen.

Narratiivi Länsirannan setlementeistä, ja setlereistä, on hyvin suosittu myös EU:ssa, YK:ssa ja ajoittain myös USA:ssa, jotka usein ovat esittäneet toiveita Israelille tämän asutustoiminnan lopettamiseksi. Siksi onkin hämmästyttävää, että Palestiinalaishallinnon ”laiton” sopimusten vastainen asutustoiminta – setlementit, siirtokunnat – Länsirannan alueella on liki tyystin jäänyt huomiotta vaikka se on jopa laajempaa kuin Israelin harjoittama ja tapahtuu jopa EU:n massiivisella tuella.

 

Historiallinen tausta

Balfourin julistuksella vuonna 1917 Britannian hallitus toi julki kannan jossa se tuki sionistien aikeita perustaa juutalaisille oma valtioPalestiinaan joka tuolloin oli osa Osmanien (ottomaanien) valtakuntaa. Tämän hajottua IMS:n voittajavaltiot vuonna 1920 San Remon konferenssissa määrittelivät Lähi-idän uutta hallintoa, mm toistaen Balfourin julistuksen tavoitetta juutalaisten kotimaaksi, ja tämän pohjalta vuonna 1922 Palestiinasta tehtiin Kansainliiton päätöksellä Britannian mandaattialue, josta kuitenkin pian erotettiin 3/4 eli Jordanjoen itäpuoli Transjordaniaksi (nykyisin Jordania), josta juutalaiset karkotettiin ja jonne uutta juutalaisasutusta ei sallittu.

Jäljelle jääneellä Jordanjoesta länteen sijaitsevalla alueella sionistit ja alueen arabinationalistit kahakoivat keskenään ja niinpä aluksi Britannian Peel komissiossa v. 1937 ja myöhemmin YK:ssa v. 1947, pääteltiin, että ainut tie juutalaisten ja paikallisten arabien välisen konfliktin ratkaisuun on Palestiinan jakaminen erillisiin juutalais- ja arabivaltioihin ja taata kansallinen itsemääräämisoikeus molemmille kansoille jotka katsovat Palestiinan kuuluvan itselleen.

Sionistiorganisaatiot hyväksyivät vuoden 1947 YK:n jakoesityksen mutta alueen arabivaltiot hylkäsivät sen. Israelin julistauduttua ko YK-päätösten nojalla itsenäiseksi v. 1948 heille osoitetulla alueella aloittivat ympäröivät arabivaltiot välittömästi sodan Israelia vastaan. Sodan lopputuloksena määriteltiin vuonna 1949 aselepolinja – ns vihreä linja. Brittimandaatin Palestiinasta Jordania otti haltuunsa Länsirannan ja Egypti Gazan alueen.

Tilanne muuttui vuonna 1967 Kuuden-päivän sodan seurauksena jolloin Israel muiden alueiden ohella valloitti nämä alueet takaisin. Egyptille luovutettiin myöhemmin v. 1979 rauhansopimuksen myötä takaisin Siinain alue, Jordanian kanssa määriteltiin rauhansopimuksessa v. 1994 raja Jordanjokeen.

 

Vuoden 1967 sodan seurauksena Israelin haltuun jääneistä Länsirannasta ja Gazasta sovittiin Oslon rauhanprosessissa (vuodesta 1993 alkaen) alueiden arabiedustajien kanssa hallinnosta siten, että Gazan ohella Palestiinalaishallinto vastasi siviilihallinnon osalta alueista A ja B ja Israel Alue C:stä, joka käsittää noin 60% Länsirannasta. Tarkoitus rauhanprosessissa oli sopia Palestiinalaishallinnon kanssa tarkasta rajasta mutta sopimukseen ei useista yrityksistä ja välittäjistä huolimatta ole päästy. Israel puolestaan vetäytyi yksipuolisesti Gazasta vuonna 2005 toiveenaan ”ostaa” rauha maata vastaan.

Credit: Fred Maroun

Nämä Oslon prosessissa sekä Israelin että Palestiinalaishallinnon keskenään – kansainvälisen yhteisön tuella – neuvottelemat sopimukset ovat edelleen voimassa niin kauan kunnes osapuolet pääsevät yhteisymmärrykseen varsinaisesta rauhansopimuksesta jossa mm määritellään tarkemmin mm valtioiden rajat.

 

PA:n asutusstrategia

“We have decided to take the initiative, to accelerate the end of the occupation through hard work, and to create facts on the ground that are consistent with the idea that the establishment of a state is not something that can be ignored. This is our agenda, and we intend to implement it with determination.”

(Salaam Fayyad, Prime Minister of the Palestinian Authority, 2009, in an interview with The New York Times)

Oslon sopimusten vastaisesti EU ja Palestiinalaishallinto ovat tukemassa siirtokuntien rakentamista ilman mitään koordinaatiota Israelin kanssa.

Viime vuosikymmenen aikana Palestiinalaishallinto on toteuttanut huolellisesti suunniteltua strategista suunnitelmaa, jolla pyritään mahdollisimman suuren alueen valtaamiseen Alue C:llä. kuuluvaan maahan. Tämä ohjelma on käsittänyt mm kymmenien tuhansien rakennelmien teon, kymmenien tuhansien dunameiden (Israelissa dunam on 1 000 m² eli kymmenen aaria) haltuunoton maatalouden tarpeisiin, maarekisterin ja oikeustoimet joilla pyritään estämään Israelin valtion oikeuselimien täytäntöönpanotoimet. Tämä käytös rikkoo Israelin ja kansainvälistä lakia, samoin kuin kansainvälisesti ratifioituja Oslon sopimuksia. Tämä tosiasia ei kuitenkaan ole estänyt kansainvälisiä järjestöjä ja ulkomaisia hallituksia, EU mukaan lukien, rahoittamasta tätä PA: n yksipuolista, laitonta toimintaa.

Palestiinalaishallinnon toimintatapa on samansuuntainen kuin sionistien vuonna 1936 omaksuma strategisten uudisasutusten ohjelma, joka oli voitokas itsenäisyyssodassa ja sittemmin mm kibbiutsismin muodossa aina Kuuden-Päivän sotaan saakka.

Regavimin, (organisaatio joka dokumentoi laitonta palestiinalaisrakentamista alue C:llä) yksityiskohtaisen raportin mukaan PA on viime vuosikymmenen aikana voittanut taistelun alueen C valvonnasta. Vuonna 2009 suurin osa Alue C:n rakennetuista alueista oli juutalaisten asuttamia (47 000 dunamia verrattuna palestiinalaisten 46 000 dunamiin). Vuoteen 2019 mennessä suurin osa Alue C:n rakennetusta alueesta on PA:n asutustoiminnan jälkeen palestiinalaisten – 79 000 dunamia verrattuna juutalaisten 57 000 dunamiin.

 

PA:n strategisen asutussuunnitelman loi vuonna 2009 silloinen pääministeri Salam Fayyad, luodakseen palestiinalaisvaltion de facto alhaalta ylöspäin riippumatta diplomaattisen neuvotteluprosessin tuloksista. Itse asutusohjelmaa (tunnetaan myös nimellä ”Roots-projekti” ,arabiaksi ”Juth’ur”) ovat tukeneet sekä YK että EU suoran ja välillisen rahoituksen kautta ja myös tarjoamalla suunnitteluapua Alueen C palestiinalaishankkeisiin.

Tämän ”virallisen” toteutuksen ohella asutussuunnitelmaan liittyy myös järjestäytyneisiin mielenosoituksiin ja väkivaltaan tukeutuva osa, jota koordinoi puolivirallinen “Colonization and Wall Resistance Commission” organisaatio. Komissio perustaa paikallisia vastarintakomiteoita, joita usein johtavat Fatahin jäsenet yhdessä PLO: n eri ryhmittymien ja piiritason Fatah-järjestöjen nuorisokomiteoiden kanssa. Ryhmien tehtävänä on luoda paikallisia konflikteja IDF-joukkojen kanssa, pelotella Israelin siviilihallintoa, ahdistella israelilaisia uudisasutuspisteitä ja vallata näille tärkeitä kukkuloita, lähteitä ja arkeologisia kohteita.

On monia syitä, miksi Israel on päätynyt tähän tilanteeseen Alue C:llä. Yksi syy on israelilaisasutuksen keskittyminen kehittyvän turvamuurin sisällä oleviin asutuskeskuksiin kun taas sen ulkopuolella olevia hankkeita on jäädytetty viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Kahnauksien välttämiseksi Israelin Oikeusministeriö , tuomioistuimet ja viranomaiset puuttuvat vain räikeimpiin tapauksiin.

EU tukee PA:n ”maanryöstöä”

EU on kasvattanut rahoitustaan, ja poliittista tukeaan, sekä suoraan että YK instituutioiden kautta PA:n Alue C:llä tapahtuvien ohjelmien toteutukseen jatkuvasti. Kokonaisuudessaan EU:n rahoitus PA:lle arvioidaan olevan vuosina 2014-2020 € 1,833 ja € 2,241 miljardin välillä.

EU:n tuki alueella C jakautuu useisiin kohteisiin kuten esimerkiksi Palestiinalaishallinnon toimipisteiden verkoston perustaminen rakentamalla tuhansia asuinrakennuksia; satunnaisten asutusten muuttaminen pysyviksi yhteisöiksi rakentamalla niille erilaisia palveluja kuten koulut ja monitoimikeskukset; infrastruktuurin kehittäminen – tietyöt, sähköverkot ja vesijärjestelmät; tuki maatalousmaan takavarikointihankkeille; Israelin viranomaisia vastaan käytävä oikeudenkäynti ja lainvalvonnan estäminen.

Tämä yksipuolinen tukipolitiikka palestiinalaishallinnon hankkeille ja aloitteille Alue C:llä alkoi kasvaa vuonna 2012, jolloin siirrettiin 200 miljoonaa euroa PA:lle ja tästä 7 miljoonaa euroa oli varattu ”kehitykseen” C-alueella.

Monet EU:n hankkeet piiloutuivat humanitaarisen avun julkisivun taakse, mutta käytännön tuloksena on PA:n hallinnan syventäminen Israelin Alue C:llä.

Näkemykseni

Israelia koskevat uutiset ovat valtamediassa Suomessakin hyvin yksipuolisia, uutiskynnys helpoiten ylittyy kun maa tekee vaikkapa puolustuksellisen vastaiskun Gazaan kun sieltä ensin on laukaistu raketteja Israelin siviiliasutuksiin. Värittyneeseen, yksipuoliseen, uutisointiin pohjaavaan “tietoon” on sitten helppo liittää erilaatuista kritiikkiä vaikkapa koskien israelilaisten asutuksia Länsirannalla ”unohtaen” samalla laittomat palestiinalaisasutukset Alue C:n osalta.

EU ohjannut vuosittain kymmeniä miljoonia euroja EU:n veronmaksajien varoja edellä mainittuun laittomaan asutustoimintaan. Näin toimiessaan EU asettuu selkeästi yhden alueellisen kiistan osapuolen tueksi. EU:n viralliset asiakirjat toteavat hankkeiden tasoittavan tietä Palestiinalaishallinnon vallan lisäämiseksi alue C:llä eli siis Israelin alueella. Toki on väitetty Israelin rakentavan laittomia siirtokuntia Alue C:lle ja tämä väite pitääkin osin paikkansa koska monille näistäkään ei rakennuslupia ole haettu. Luvattomat israelilaissetlementit ovat useimmiten ns ”outposteja”, liikuteltavia kevytrakenteisia asumuksia luvallisten pääosin turvamuurin takana sijaitsevien uudisasutusten ollessa käytännössä pikkukaupunkeja kerrostaloineen ja yhdyskuntarakenteineen. Mielestäni on kuitenkin kohtuullista tuoda esiin myös vastaavat ko alueen palestiinalais-siirtokunnat joka puoli kokonaan tuntuu unohtuvan EU:n, YK:n ym tahojen laatiessa hypokriittisiä Israelia tuomitsevia kannanottojaan.

 

 

Lähteet: BESA Center Perspectives Paper No. 1,933, February 17, 2021 , Regavim: The War of Attrition (The Palestinian Authority’s Program for Establishing an Arab State in Area C), BESA Center: EU Funding of Illegal Palestinian Settlement in Area C

Aiemmin aiheesta: EU tukee laittomien palestiinalaissiirtokuntien rakentamista, YK puolestaan terrorismia [Op-Ed],  Länsirannan valloitetut maat [Op-Ed]

---

Kirjoitus ensinnä ilmestyi  Ariel-Israelista suomeksi  -verkkojulkaisussa.